Kolumni


Korona kurittaa lentomatkustusta

Keväällä pandemiaksi äitynyt ja vaarallisena pidetty covid-19 virus aiheutti matkustamisen pysähtymisen kuin seinään. Käytännössä kaikki lentoyhtiöt joutuivat matkustusrajoitusten takia voimakkaasti supistamaan tai lopettamaan lentämisen kokonaan. Asiain tilan tokeneminen ei vielä ole varsinaisesti edes alkanut – jopa päinvastoin.

Useimmille alamme työntekijöille tämä on merkinnyt työn loppumista ainakin väliaikaisesti. Suomalaista työttömyysturvajärjestelmää on kiittäminen siitä, että töiden väheneminen tilapäisesti ei kuitenkaan aiheuta palkallaan toimeentulevien kotitalouksien romahtamista, vaan työttömyyskassan päivärahalla voi selvitä pahimman yli. Lienee selvää, että matkustaminen palaa ainakin jonkinlaiselle tasolle ennen pitkää, mutta se kuinka pitkään joudumme odottamaan, on täysin arvailujen varassa.

Työttömyyspäiväraha lasketaan työttömyyttä edeltäneistä ansioista. Työntekijän ansiot puolestaan määräytyvät työehtosopimuksen perusteella. Tätä logiikkaa vasten IAU:n hallitus kantoi viime hetkellä vastuunsa jäseniään kohtaan hyväksymällä vaikeiksi äityneistä työehtosopimusneuvotteluista huolimatta uuden - kutakuinkin yleisen linjan mukaisen - työehtosopimuksen maaliskuussa ennen lentoliikenteen romahtamista Suomessakin.

Ammattiliiton edunvalvontaan ja neuvottelutoimintaan vaikuttaa merkittävästi alan taloudellinen ja tuotannollinen tilanne. Nousukaudella pyritään saamaan osa yritysten hyvistä tuloksista työntekijöille palkkoja ja muita työehtoja parantamalla tai vähintään torjumalla työnantajan ajamia työehtojen halpuuttamisia. Entä nyt, kun kyseessä ei ole edes laskusuhdanne vaan lähinnä vapaata pudotusta muistuttava tilanne? On toki selvää, että lomautuksen ajalta työnantajalle kertyy työntekijästä maksimaalinen säästö, kun palkkaa ei tarvitse maksaa ollenkaan. Mutta mikä on ammattiliiton ja luottamusmiesten rooli tällaisessa tilanteessa?

Säästösopimuksista on neuvoteltu jo ennen kesää ainakin Finnairissa ja Norrassa ja YT-neuvottelut työpaikkojen vähentämiseksi ovat alkamassa useissa yrityksissä jo syksyn aikana. Voidaanko ja halutaanko työpaikkoja edes yrittää pelastaa työehtoja määräaikaisesti leikkaamalla ja onko siitä mitään hyötyä työpaikkojen säilymisen kannalta, vai jäädäänkö vain odottamaan työnantajan yksipuolisia ratkaisuja ja lentoliikenteen elpymistä koronan kynsistä?

Ilmassa on paljon kysymyksiä ja vähintään yhtä paljon kysymysmerkkejä – joihin itsekin kuulun. Vastauksia siihen, mikä on lopulta vastuullista ammattiyhdistystoimintaa näinä aikoina, haetaan lähiviikkoina ja kuukausina tosissaan.

 

Pekka Kähkönen

varapuheehjohtaja, IAU